Lohen perhokalastus Finnmarkissa – kromikylkiä ja oikeaa mielentilaa etsimässä

18-06-2021

Lohireissu – tai muutama – Pohjois-Norjaan on kuulunut Santeri Kinnusen kesiin jo 25 vuoden ajan. Kun kilpakalastuskonkari heittää lohivaihteen päälle, keskittyy tekeminen kuitenkin nautinnon, eikä suorituksen maksimointiin. Tosin sivutuotteena kalojakin tuppaa tulemaan kiitettävästi. Santerin mielestä Finnmarkin lohenkalastusta voi lähestyä hyvin erilaisilla tyyleillä, joista jokaisella voi päästä erinomaisiin tuloksiin. Hänen mukaansa onnistumisen avain piileekin itselle kaikkein mieluisimpien kalastusmuotojen löytämisessä.

Teksti: Antti Kalske
Kuvat: Santeri Kinnunen

Noin 25 vuotta takaperin Santeri Kinnunen onnistui ehkäpä elämänsä tärkeimmässä myyntipuheessa. Mielessä siinsi unelma Pohjois-Norjasta ja sen lohista, joita oli tarkoitus lähteä kalastamaan muutaman vanhemman kaverin kanssa. 15-vuotias perhokalastajan alku pystyi jotenkin käännyttämään vanhempiensa pään reissuun lähdöstä, jolla oli lopulta iso merkitys hänen harrastukselleen. Lakselvan, Repparfjordelvan ja pienellä muistivarauksella Skaidielvan varret jättivät siinä määrin jälkensä, että Santeri on sittemmin palannut Finnmarkin alueelle vähintään kerran kesässä. Eri jokia on tullut koluttua runsaasti, viime aikoina keskittyen uusien patikkamatkan päästä tavoitettavien helmien tutkimiseen.

Santeri tunnetaan parhaiten meritoituneena maajoukkuetason kilpakalastajana, minkä voisi äkkiseltään luulla sotivan lohenkalastuksen perinteistä eetosta vastaan. Tavallaan niinkin, mutta asetelma tuo myös mielenkiintoisen mausteen hänen ajattelutapaansa. ”Päinvastoin kuin kilpailutilanteissa, lohenkalastukseni keskittyy täysin hetkessä elämiseen ja joella olemisesta fiilistelyyn. Siinä on kyse enemmän nuotion sytyttämisestä ja sen ääressä peliliikkeiden spekuloinnista, kuin tuloskortin täyttämisen paineista. Toisaalta taas lohta voi kalastaa käytännössä täysin samoilla tekniikoilla kuin kisoissa.” Lohen perhokalastus tunnetusti herättää tunteita, mutta millaisia sellaisia Santerin tapauksessa?

Finnmarkin perhokalastus on oikean mielentilan etsimistä
Hyvä fiilis on lohireissulla vähintään yhtä tärkeää kuin kalastus.

Lohenkalastuksen ydin on Santerille se, että itsellä pitää olla kivaa. Siksi hän suorastaan vaati, että tämänkin artikkelin näkökulma keskittyy oman kalastusnautinnon, eikä pelkästään -tehokkuuden maksimointiin Finnmarkin toimiessa kontekstina pohdinnalle. ”Lohta voi kalastaa samoilla joilla täysin erilaisilla välineillä, tekniikoilla ja perhoilla. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää, vaikka usein toisin kuvitellaan. Ainoastaan joen kalastussäännöt asettavat raamit tekemiselle, ja niitä tulee tietenkin kunnioittaa. Siksi oman jutun löytäminen on minusta tärkeämpää, kuin ajatella yhden tavan olevan absoluuttisesti paras ja oikea,” Santeri avaa.

Siispä tässä esittelemme neljä lohen perhokalastuksen rankasti yleistettyä arkkityyppiä, joista jokainen voi poimia omat suosikkielementtinsä. Sekä tietenkin Santerin vinkit Pohjois-Norjaan.

Lohen perhokalastus perinteiseen puritaanityyliin

Lohenkalastuksen mystifioidun olemuksen voi tiivistää pitkän kahdenkäden perhovavan suorittamaan esteettisesti täydelliseen spey-heittoon, joka lennättää Green Highlanderin halki ilmojen. Perinteisen puristin tapa voi olla paitsi tehokasta, myös elämyksellisesti sellainen, jota suuri osa lohenkalastajista pitää kaikkein nautinnollisimpana tapana lähestyä lajia. Heittäminen on olennainen osa kokemusta ja perhovalinnat kunnioittavat vuosisatojen sidontaperinteitä.

“Monet paikalliset suosivat sanotaanko 12.5’-14’ kaksikätistä vapaa ja puolitoistakertaa vavan mittaista 0.35-0.40mm peruketta. Tarvetta pidemmille vavoille ei käytännössä ole, kun Finnmarkin joet vaihtelevat keskikokoisista puromaisiin liruihin,” Santeri kertoo. ”Kalastus tapahtuu tällöin noin 45 asteen kulmassa alavirtaan suuntautuvilla heitoilla pooleja ylhäältä alas edeten. Eli oikeastaan niin perinteistä tekemistä kuin vain mahdollista – tätä lohen perhokalastus on monelle aidoimmillaan. Itsekin suosin tätä silloin, kun yksikätiselle löytyy huonosti takaheittotilaa.”

Finnmarkin lohi erehtyi perhoon
Kirkas vesi ja kirkas kala jossain päin Finnmarkia

Kaksikätisellä voi tietenkin käyttää minkälaista perhoa tahansa eikä se yksin tee kenestäkään puritaania. Perinteisten koukkuun sidottujen perhomallien ohella se kuitenkin toimii hyvänä kuvituksena tälle filosofialle. ”Green Butt, Undertaker, Sarvijaakko. Ja tietenkin yksi omista suosikeistani Green Highlander!” Santeri listaa perinteisiä ottiperhoja. “Valkosiipiset perhot ovat noin yleisesti myös erittäin toimivia Finnmarkissa.” Tällaisesta esimerkkinä käy vaikkapa Junction Shrimp.

Koukkukoot vaihtelevat tyypillisesti #4 ja #12 välillä ajankohdasta riippuen. ”Kuten tavallista, isommat koot toimivat kylmässä vedessä ja perhoja pienennetään kauden edetessä.”

Santerin perinteiset koukkuperhovalinnat:

  1. Green Butt
  2. Oliivi Sarvijaakko
  3. Green Highlander

Modernimpaa valtavirtaa

Täysin samaa tekniikkaa ja perhovalikoimaa voi luonnollisesti käyttää myös yhdenkäden- ja switch-vavoilla. Erityisesti switchit ovat usein hyvä vaihtoehto Ruijan pienehköille, mutta usein huonosti takaheittotilaa tarjoaville joille. Vastaavasti seuraavaksi esiteltäviä modernimpia perhoja ja tekniikoita voi toteuttaa aivan yhtä hyvin kaksikätisellä, mutta mielikuvan luomiseksi kuvitellaan tässä niiden käyttäjän pitävän kädessään vaikka 10-11’ pituista switchiä.

“Jotkut modernimmat lohiperhot kuten Frances ja jopa Sunray Shadow jakavat mielipiteitä. Ne ovat kiistattoman tehokkaita, mutta perinteitä arvostaville ne eivät näyttäydy välttämättä ’kosherina’. Joissain joissa niiden käyttö on jopa kielletty liian tehokkaina,” Santeri pohtii hieman uudempia innovaatioita, jotka ovat jo pidemmän aikaa kuitenkin olleet valtavirtaa.

Lohen perhokalastus Finnmarkissa käy parhaiten yksikätisellä
Santeri kalastaa useimmiten yksikätisellä, jos takaheittotilaa vain suinkin löytyy.

Santerin mielestä itse perhojen sijaan niiden käyttötapa saattaa itse asiassa olla juurisyy sekä kiistanalaisuudelle, että tuloksekkuudelle: ”Perinteisimmästä lähestymistavasta nämä erottaa ennen kaikkea kalastustekniikka. Itse kalastan niillä ylävirtaan noin 45 asteen kulmaan suunnatuilla heitoilla. Ylävirtaheitot ovat yksi tehokkaimpia tapoja saada kalaa, jos niitä ei ole kielletty joen kalastussäännöissä.”

Jos haluaa ajatella laatikon – tai lohiperhorasian – ulkopuolelta, niin taimenstriimerinä monelle tuttu Supertinseli on myös suorastaan tappavan kova lohiperho. Osittain tästä syystä sitä on Superfliesin valikoimassa tarjolla myös vahvaan TMC 8089 -koukkuun sidottuna, joka soveltuu myös lohien kanssa painimiseen. ”Kannattaa aina tarkkailla ympäristöään ja muiden kalastusta joella, eikä edes pelkästään muiden perhokalastajien. Virvelillä kalastavat paikalliset saavat joskus perhokalastajiakin paremmin kalaa välkkyvillä lusikkauistimillaan – ei siis ihme, että kiiltäväkylkinen Supertinselikin toimii. Mielestäni #2-6 koot sopivat parhaiten alkukauteen ja lämpimässä vedessä pienennän perhoa #8-10 kokoon asti.”

Santerin suosikit:

  1. Sunray Shadow valkoisella alussiivellä
  2. Supertinseli, esim. väreissä hopea ja kupari
  3. Punainen Frances

“Vain pinturikalat lasketaan Finnmarkissa”

Santerin henkilökohtainen suosikkilaji Finnmarkissa on ehdottomasti lohen pintaperhokalastus. Elämyskerroin on omassa luokassaan, kun otti tapahtuu kalastajan silmien edessä pinnalla: ”lohen perhokalastus on hauskinta pinnasta. Jos olosuhteet vain mitenkään sallivat, käyn poolin aina ensin läpi pinturilla, ja vaihdan sitten vasta pieneen kaksihaaraan ja sen jälkeen vaikka Santikkaan.” Tyypillinen lohen pintaperhokalastaja luottaa useimmiten 9-10’ yhdenkäden vapaan, mutta perhorasian sisältö voi vaihdella huomattavastikin.

“Bomber-tyyppiset perhot, suomalainen Pompero tietenkin etunenässä ovat ykkösperhoja pinturointiin. Olen nähnyt paikallisten saavan alkukaudesta kaloja varpusen kokoisilla, ainakin 10cm pitkillä pintureilla. Suomalainen luottaa yleensä hieman maltillisemman kokoiseen, vaikka 5cm Pomperoon. Harmaa on oma luottovärini,” Santeri sanoo. ”Pienet hitsit tulevat mukaan kuvaan myöhemmin kesällä. Ne ovat paitsi todella hauskoja kalastettavia, myös äärimmäisen tehokkaita lämpimässä vedessä.”

Lohen perhokalastus on muutakin kuin kalansaantia, mutta ne aina hymyilyttävät
Aurinkoinen ja lämmin keli tarjoaa parhaat puitteet pinturointiin

Santerin mukaan pintaperhot ovat tehokkaimmillaan aurinkoisessa kelissä ylävirtaan tarjoiltuna: ”Ylävirtaheitot ja vapaa uitto ovat menestyksen avaimia, unohtamatta pieniä viistätyksiä oletetun lohen uittolinjaa pitkin. Vaatii muuten monesti useita toistoja, ennen kuin lohi lopulta hermostuu ja käy hakemassa perhon. Sinnikkyys siis palkitaan tässä lajissa, eli kannattaa jatkaa jonkin aikaa ’oveen koputtamista’ vaikkei kala heti kiinnostuisikaan.”

Vähemmän ortodoksinen taktiikka on kaivella jälleen taimenrasioita ja sitoa Surffilauta siiman päähän. Yllättäen kaikkein pienimmät Surffilautakoot ovat eniten isonkin lohen mieleen, kun taimenta taas kalastetaan jopa 20cm pituisilla surffeilla. ”Surffilauta on sekä hauska, että monipuolinen perho pinturointiin. Kannattaa kokeilla eri tekniikoita ja kulmia, ylävirtaheitosta ja mahdollisimman nopeasta strippauksesta aina vapaaseen uittoon.

Santeri’s suosikkipinturit:

  1. Harmaa Pompero
  2. Surffilauta
  3. Hitsi – yksinkertainen tummasiipinen malli

Kokeellinen osasto – epäortodoksinen lohen perhokalastus

Kirsikkana kakun päällä on vielä kulmakarvoja kohottava ja mielipiteitä jakava osasto kokeilunhaluiselle ja ennakkoluulottomalle kalastajalle. Sekä tietysti niille, jotka vain haluavat saada paljon kaloja. Lohen perhokalastus voi nimittäin olla paljon muutakin, kuin perinteiseksi miellettyjä keinoja. Samalla on hyvä muistuttaa, että näiden perhojen ja tekniikoiden laillisuus tulee aina tarkistaa joen kalastussäännöistä.

Mutta sukelletaanpa siis suoraan lohen perhokalastuksen syvään päähän. Lusikkauistinten ohella törmäät joella varmasti johonkin muuhunkin paikallisten virveleiden jatkeena. Uistin se ei ole – vaan kimppu matoja koukussa. ”Matokalastus eli markfiske on monien norjalaisten keskuudessa sekä arvostettu, että tehokkaana pidetty perinteinen tekniikka. Tämän huomioiden Squirmy Wormy lohiperhona ei ole ollenkaan tuulesta temmattu juttu, ja se onkin todella toimiva niin kellusiiman tai ranskalaisperukkeen päässä. Kokeile vaikka pinkkiä, punaista tai ruskeaa.”

Yhden merivuoden lohi eli titti ottanut perhoon
Kuulapäänymfit toimivat Jäämeren lohille siinä missä harjuksillekin.

Ranskalaisperukkeista puheen ollen, alamme lähestymään Santerin alussa mainostamia kilpakalastustekniikoita. ”Kisatekniikat ovat tosiaan tehokkaita myös lohenkalastuksessa sillä erotuksella, että välineiden pitää olla asteen jämäkämpiä. Suosittelen #6-7 luokkaista nymfivapaa, 0.40mm värikästä ranskalaisperuketta ja kunnon jarrulla varustettua kelaa. Itse käytän kisakalastuksessa esimerkiksi aina jarrutonta kelaa, mutta lohihommissa jarru on tarpeen,” Santeri vertailee ja lisää, että larvastelu on erityisen tehokasta syvissä kanjonipooleissa ja pienillä joilla. ”Perusnymfit toimivat erinomaisesti lohelle. Musta liitsi ja suunnilleen #12 kokoiset kuulapäänymfit kuten Orange Tag ja Prince Nymph ovat todella kovia.”

Myös Finnmarkin hieman isommille virroille Santerilla on ässä hihassaan. ”Dry-dropper-tekniikka soveltuu erinomaisesti laajempien poolien haravointiin sekä loppukauden havaitulle kalalle täsmätarjoiluun. Käytän siinä jotain hyvin kelluvaa pinturia, kuten Surffilautaa tai Pomperoa yhdessä pienen nymfin kanssa,” hän paljastaa. ”Toinen niksi on sitoa sivuperuke pintaperhon koukun mutkaan. Usko tai älä, tämä itse asiassa parantaa monen pinturin uintia. Käytän tässä tekniikassa pitkää, vähintää 1,5 kertaa vavan mittaista peruketta ja 0.30mm sivutapsia.”

Santerin villi kortti -osasto:

  1. Musta liitsi
  2. Squirmy Wormy
  3. Orange Tag

Löydä yhdistelemällä oma juttusi

Oman lohenkalastusfilosofian löytämisessä ei tietenkään tarvitse pitäytyä vain yhdessä stereotyyppisistä muoteistamme. Moni lohenkalastaja käyttää useita eri lähestymistapoja tilanteesta, joesta ja olosuhteista riippuen. Tarinan opetus on kuitenkin, että useampi eri kalastustapa toimii käytännössä kaikissa tilanteissa, mikäli toteutus on laadukas. ”Helposti mieltää, että lohihommissa on pakko kalastaa juuri tietyllä tavalla saadakseen kalaa. Itse uskon, että eniten itselleen nautintoa tuottavat tekniikat löytämällä kalastuksesta ei tule pelkästään mieluisampaa, vaan sivutuotteena myös tuloksekkaampaa,” Santeri avaa.

Kirkas lohi - voiko perhokalastus enää tästä parantua?
Poolin ensimmäinen kalastaja pääsee usein pitelemään pyrstöä.

Koulukunnasta riippumatta Santeri mainitsee vielä pari universaalia onnistumistekijää Finnmarkiin ja varmasti moneen muuhunkin paikkaan: ”Jos rauhoittuneen poolin pääsee korkkaamaan ensimmäisenä, on yleensä todella vahvoilla. Mitä enemmän kalastuspainetta paikassa on, sitä vaikeampaa on saada kalat ottamaan millään tekniikalla. Toinen viisaus on, että katso mitä muut tekevät ja tee itse täysin päinvastoin. Jos muut heittävät painavia uppoperhoja, kokeile vaikka pinturia tai Surffilautaa.”

Superflies on Suomen perhokalastusmaajoukkueen ylpeä tukija. Maajoukkue on räätälöinyt mallistoomme huippuperhoja, joilla me pidämme heidän perhorasiansa täynnä matkalla Kuusamon MM-kisoihin ja muihin kilpailuihin. Nyt sinullakin on siis mahdollisuus kalastaa samoilla perhoilla, kun maailman huiput!

Kiinnostaako Finnmarkin lohen perhokalastus vielä tätä pintaraapaisua enemmän? Lue tästä myös Arctic Fishingin oppaiden vinkit Pohjois-Norjaan!


More news