24-02-2024
Islannin Miðfjarðará, “jokien kuningatar”, on planeetan parhaita paikkoja hioa pintaperho- ja muita kevyitä yhdenkädenkalastustekniikoita lohelle. Meillä on ollut ilo päästä useamman kerran kokemaan Midfjardarán lodge ja oppimaan uusia temppuja sen osaavilta oppailta. Nämä opit ovatkin toimineet erinomaisesti myös esimerkiksi Finnmarkissa sovellettuna. Tämä on meidän tulkintamme siitä, mitä odottaa lohireissulta Islantiin – mukaan lukien muille samantyyppisille pienille joille siellä, kuten Laxá i Kjos, Selá, Hofsá, Langá, Nordurá ja Vididalsá.
Teksti: Antti Kalske
Kuvat: Miðfjarðará Lodge
Jos kevätkesäinen Tornionjoen tulvavesien kalastus synkillä upposiimoilla ja raskailla kakskätisillä on lohenkalastuksen toinen ääripää, nelipäiväinen visiitti Midfjardarán lodgelle on tämän täydellinen vastakohta. Kevyitä yksikätisiä, pienehköjä ja todella pieniä pooleja, herkkää kalastusta ja ennen kaikkea: kalastusta pinnasta pienillä perhoilla. Kellusiima, ohuet tapsit (noin 0.25-0.30 mm), ja noin #7-luokkainen 9-10-jalkainen setti riittävät mainiosti.
Midfjardarálla kalastus tapahtuu pareissa – kahta kalastajaa kohti on yksi opas, joka nelivetomaasturillaan ajelee joen vartta (ja sen läpi) monipuoliselle kattaukselle hienoja pooleja. Ehkä tyypillisimpiä ovat matalahkot, rauhallisesti niittyjen läpi mutkittelevat ruohopenkan reunustamat suorat, joita löytyy muutaman metrin levyisistä aina kuuluisaan, lähes kaksikätisen heittopituuksien lentokenttäpooliin. Näiden vastapainona löytyy syviä asentopaikkoja ja kivikkoisia kanjonialueita, joissa koskipätkät muuntuvat kiivasvirtaisiksi kalliopooleiksi. Midfjardarán kalastustempoa voi kuvailla vauhdikkaaksi, sillä päivän aikana kopaistaan yhdellä tai kahdella nopealla laskulla – joskus vain parilla heitolla – jopa kymmeniä pooleja.
Minkälaisia tekniikoita voi sitten odottaa käyttävänsä – ja erityisesti millaisia perhoja ne vaativat?
Monelle riffling hitch -kalastus eli “hitchaus” on ehdoton ykkössyy ylipäätään mennä Islantiin lohestamaan. Omilla reissuillamme se onkin ollut aina selkeästi yleisin kalastusmuoto. Uudelle poolille tultaessa opas useimmiten ohjeistaa haravoimaan alueen hitchillä ennen kuin edes mietitään muita peliliikkeitä. Lyhyellä perukkeella perhon saa helpommin pysymään oikeassa asennossa, minkä vuoksi voi olla hyvä idea pitää mukana kahta settiä: toinen lyhyellä perukkeella hitchaukseen, toinen pitkällä perukkeella kaikelle muulle, mutta erityisesti pintaperhoille ja coneheadeille.
Muistan Midfjardarán oppaan Helgin todenneen, että ”hitchin ainoa tärkeä ominaisuus on, että se hitchaa” (=eli jättää selkeän V-aallon koko uiton ajan). Vaikka muilla ominaisuuksilla ei olisikaan yhtä suurta väliä, suosittelemme varautumaan ainakin muutamalla eri kokovaihtoehdolla. Superfliesin ¾ tuuman koko on sopivin ”pieneksi” hitchiksi, kun taas ½ tuuman mikrohitcheille voi olla jo haastavaa löytää riittävän pieniä putkikoukkuja. Niillekin on paikkansa – ja Midfjardarán lodgella onkin ainakin joskus ollut myynnissä arviolta #16-18 kokoisia, pienimpiinkin perhoihin sopivia kolmihaarakoukkuja. Hieman kookkaampi 4cm Sunray hitch tai Foam Hitch on hyvä isompi vaihtoehto. Päätä itse onko värillä väliä, mutta ainakin kahdella kerralla reissumme isoin kala on tullut vihreärunkoisella Fluoro Black Hitchillä. Musta, sininen, hopea ja vihreä tuskin ainakaan huonontavat todennäköisyyksiä, esimerkiksi Blue Charmin, Arndilly Fancyn tai Silver Wilkinsonin tyyliin puettuna.
Tavanomaisilla Santikoilla on myös paikkansa poolien haravoinnissa, mutta niitä käytetään huomattavasti hitchejä harvemmin ensimmäisellä laskulla. Olemme saaneet onnistumisia isohkoilla, noin 10 cm Sunray-variaatioilla sekä myrskytuulisissa olosuhteissa, että todella huonoina syöntipäivinä. Tyypillinen koko on kuitenkin 4-8 cm haarukassa, eli yli 15-senttiset kannattaa säästää suosiolla vaikka Norjaan. Tekniikka on tuttu: heitto poikkivirtaan, ja tarvittaessa pitkillä strippauksilla perhoon vauhtia. Tavoitteena on haravoida nopeasti pooli läpi ja etsiä aktiivisia kaloja. Varaa rasiaan pari omaa luottoväriäsi, meillä ne saattaisivat olla esimerkiksi Pearl Sunray ja ViMu.
Vaikka pintureita ei käytetä vastaavalla tavalla haravointiin, ne pääsevät usein korkkaamaan poolin kun heitetään paikallistetuille kaloille tai kalastetaan suoraan ylävirtaan. Herkimmissä ja pienimmissä pooleissa kalan yläpuolella seisominen paljastaa helposti kalastajan ja passivoi kaloja, kun taas alavirrasta ylävirtaan heitto pitkällä perukkeella aiheuttaa vähemmän häiriötä. Olemme käyttäneet lähinnä Pomperoita ja Foambereita, mutta muutkiin Bomber-tyyppiset käyvät varmasti yhtä hyvin. Pienet koot, eli #8-10 ovat toimineet parhaiten, ja väreinä harmaa, ruskea, oliivi, sininen ja vihreä ovat kaikki hyviä vaihtoehtoja.
Ensimmäinen lasku siis haravoitu tai pinturoitu – mitä seuraavaksi?
Jatko riippuu hieman ensimmäisen laskun tapahtumista. Jos oli hiljaista eikä opaskaan näe kaloja, todennäköisesti neliveto hurauttaa eteenpäin seuraavalle poolille. Jos taas tiedät kalastavasi “kuumaa” poolia tai ensimmäisellä laskulla kala reagoi edes hieman perhoosi, sitä kannattaa kokeilla uudelleen eri perholla ja tekniikalla. Tämä saattaa usein olla pieni kaksi- tai kolmihaara, jonka sellainen ”peruskoko” on yleensä #14. Paljon käytetään myös #16 tai #18 kokoja, isompia harvemmin. Jotkut kalastajat ja oppaat saattavat myös tehdä jo ensilaskunsa koukkuperholla, mutta meille ne ovat olleet enemmän havaitun kalan työkalu.
Green Butt, Undertaker tai mikä tahansa mustasiipinen perusperho johon luotat, on varmasti toimiva valinta. Sininen ja hopea ovat ehkä klassisimpia Islanti-värejä: Nagli, Randy Candy, Dimmbla, Blue Charm, Haugur ja kumppanit kannattaa siis huomioida, kuten myös luottoperhomme Ake ja Munro’s Killer. Kovemmassa virrassa koukkuperhon saattaa korvata pieni Sunray Conehead tai vielä aavistuksen painavampi micro conehead -perho, joilla pääsee tehokkaammin pintavirtauksen alle. Tavallisen 45-asteen uiton lisäksi suosittu tekniikka on heittää perho poikkivirran ja stripata sisään todella pienillä, nopeilla vedoilla, joilla saadaan aikaan poikkoileva uinti.
Toinen hyvä vinkki on kokeilla nymfaustekniikkaa pienellä kakshaaralla ylävirtaan. Tällöin perho heitetään suoraan ylävirran suuntaan, annetaan upota muutama sekunti, ja aletaan aavistuksen vapaata uittoa nopeammin vetämään sisään. Tätä voi kokeilla kakkosvaihtoehtona pillinä ylävirtaan heitetyn pinturikierroksen jälkeen, ennen kuin mahdollisesti siirrytään raskaampiin vaihtoehtoihin. Samaa voi tietysti testata myös oikeilla nymfeillä, eikä Prince Nymph tai Orange Tag välttämättä ole huono jokerikortti rasiaan.
En itse lähtisi asiakseni Islantiin ehdoin tahdoin räimimään painavia Snaeldoja ja Franceksia tittien niskaan, kun tarjolla on uskomattoman laadukasta (ja tuottoisaa) pintakalastusta. Tämä ohjenuora tosin koskee vain näitä pienempiä pinturijokia, sillä Islannin suuremmilla lohijoilla, esimerkkeinä vaikka West Rangá, East Rangá, Blandá ja Stora / Big Laxá tarvitaan ehdottomasti ”normaalimpia” lohiperhoja, kuten peruskokoisia Snaeldoja, Franceksia, Santikoita ja painotettuja putkia. Siltikin painavemmilla perhoilla on paikkansa myös Midfjardarálla.
Varsinkin ns. micro coneheadit ovat todella tehokas perhotyyppi, jonka olen oppinut Islannista, mutta käyttänyt runsaasti myös esim. Finnmarkissa. Todella pieni Collie Dog, Hairy Mary, Blue Vulture tai muu sopivan herkullinen värimaailma sidottuna kohtuullisen painavaan coneheadiin antaa mahdollisuuden tavoitella passiivisia kaloja ja syvimpiä monttuja. ”Mikroconarit” eivät ole yhtä painavia kuin vaikka isot Snaeldat, mutta uppoavat silti nopeasti pitkällä ohuella perukkeella pienen vedenvastuksen siivittämänä. Niillä tyypillisesti kalastetaan ylävirtaan samalla tavalla kuin Francesta viimeisenä vaihtoehtona, jos muut tekniikat eivät tuota.
Ja eipä unohdeta täysin niitä Franceksiakaan – onhan kyseessä sentään islantilainen perhomalli! Olemme käyttäneet punaisia, mustia ja oliiveja Franceksia aivan mikrokokoisista keskikokoisiin, joko coneheadilla painotettuna tai kupariputkeen sidottuna. Yleensä oppaat eivät suhtaudu niihin kovin positiivisesti, mutta saattavat pitkin hampain ehdottaa vaikean päivän päätteeksi kaivamaan nämä esiin. Penseä suhtautuminen on ymmärrettävää, sillä Midfjardarán ja muiden pikkujokien taika perustuu pitkälti kalojen maltilliseen häiritsemiseen, minkä myötä ne pysyvät aktiivisina vaikka samoja pooleja kalastetaan päivittäin. Jatkuva painavien perhojen käyttö herkillä pooleilla heikentäisi kalastuksen laatua kaikille lodgen asiakkaille.
Jos haluat kokeilla tätä pelikirjaa Islannissa tai vaikka Finnmarkin pikkujoilla, kannattaa rasioihin varata kokoelma:
Kokoa oma settisi tai nappaa mukaan valmiiksi mietitty Midfjardará -lohiperhokokoelma.
