19-08-2024
Suomen koskikalastuskausi ei ole pituudella pilattu: toukokuun aikana homma kunnolla käynnistyy, ja pahimmassa tapauksessa vedenlämmöt lyövät jo juhannuksena korttikohteita kiinni. Erittäin laadukasta perhokalastusta on kuitenkin tarjolla aina jäiden lähdöstä loppusyksyyn, mikäli suuntaa katseensa seisoviin vesiin. Erityisesti suljetuissa vaellusyhteydettömissä vesistöissä tapahtuva kirjolohen lampi- ja järvikalastus on monella tapaa haastava ja palkitseva laji, joka onnistuu niin rannalta, veneestä kuin kelluntarenkaasta. Saimme tähän maajoukkuetason vinkit Puolan EM-kisoihin suuntaavalta Janne Heikkiseltä!
Teksti: Antti Kalske
Kuvat: Janne Heikkinen, Harri Hytönen
Elokuussa 2024 Superfliesin perhot rasioissaan Puolan EM-kisoihin matkaavan Suomen perhokalastusmaajoukkueen Janne Heikkinen on tuttu näky paitsi Suomen taimenkoskilla, myös monissa lampikohteissa. Intohimoiselle perhokalastajalle järvikalastus on ollut hyvä tapa lisätä pituutta harrastuskauteen. Ja mahdollisuuksiahan tähän tuhansien järvien maassa riittää! Ympäri Suomea löytyy hyvin tunnettuja, pääosin Metsähallituksen ylläpitämiä istutuskohteita. Näitä ovat esimerkiksi:
Miten näissä, tai omissa salaisissa paikoissa kannattaa lähteä hakemaan onnistumisia? Janne käy läpi kirjolohen järvikalastuskauden ja tekniikat pala palalta.
”Kausi alkaa heti jäiden lähdön jälkeen, mikä on usein todella hyvää aikaa. Koskikohteet eivät tällöin ole vielä auki tai ainakaan niillä ei saa kahlata, joten siksikin käännän itse katseeni seisoviin vesiin,” Janne kertoo. ” Vapun jälkeinen aika yleensä. ”Jäiden lähdön jälkeinen aika on hyvää siksikin, että kalat aloittavat tuolloin tankkauksen pitkän talven jälkeen, ja edellisen vuoden istukkaat käyvät perhoon aggressiivisesti. Perhossa saa olla kokoa, mutta uitossa vauhdin on oltava minimissä.”
Jannen alkukauden rasiasta löytyy esimerkiksi:
Kun vapusta mennään muutama viikko eteenpäin, alkavat vedenlämmöt nousta ja monissa kohteissa ensimmäiset uudet istutuserät saapuvat. Samasta syystä fluoresoivat ärsytysvärit tulevat liitseissä yhä ajankohtaisemmiksi, kun eletään toukokuun loppua ja kesäkuun alkua. Järvillä kuulakoko kannattaa kuitenkin pitää maltillisempana kuin koskilla, jolloin heittäminen on edelleen mielekästä, mutta saadaan aikaan kuitenkin vielä jigaava uinti.
Siinä missä uusille istukkaille maistuvat edelleen kookkaat #8-12 perhot, alkavat kouliutuneemmat yksilöt suosimaan hyönteisravintoa. Mikäli sateet eivät ole värjänneet vesiä, astuvat pintaperhot, kalvoroikkuvat ja buzzerit kuvioon. ”Erittäin hyvä vaihtoehto on Suomessa vähemmän käytetty ns. buzzer-kalastus, jossa kalastetaan yhtäaikaisesti pinturilla ja kalvoroikkujalle. Ylipäätään seisovan veden kalastuksessa on usein keskeistä haravoida useampaa vesikerrosta kerrallaan: pintaa, pintakalvon alta tai selkeästi syvempää vesikerrosta.”
Kesän edetessä kannattaa seurata vedenlämpöjä ja jättää ainakin C&R vähemmälle lämpötilojen noustessa yli 20C lukemiin. ”Heinäkuussa rasiasta on hyvä löytyä neidonkorento-jäljitelmiä joko oliivin liitsin tai realistisempien damsel-nymfien muodossa. Pintureista Parachute Caddis on takuuvarma valinta, mutta myös Nalle Puhia suosittelen varauksetta ennakkoluulottomille,” sanoo Janne. ”Kirrejä kannattaa tavoitella rantoja pitkin, missä happipitoisuus on korkeimmillaan. Jopa rannanmyötäiset heitot voivat tuottaa tulosta.”
Liitsejä Janne uittaa joko slow tai fast interillä, kun taas buzzer-tekniikkaan ja ylipäätään nymfelle voi käyttää joko kelluvaa siimaa pitkällä kartioperukeella, juuri tähän kalastustekniikkaan suunniteltua lasikärkistä hover-siimaa. Siiman päästä löytyy usein:
Elokuussa kirjolohi-istutukset jatkuvat, mutta joukossa on yhä enemmän luonnonravinnolle oppineita kaloja. Siksi kyseeseen tulevat yhä luonnollisemmat kalastustekniikat. ”Liitsit ja boobyt toimivat läpi kauden tuoreemmille kaloille, mutta luonnonravintoa suosiville washing line- eli pyykkinarutekniikka on usein tehokkaampi. Siinä kalastetaan 2-3 vesikerrosta yhtäaikaisesti pitkällä perukkeella ja kelluvalla tai lasikärkisellä hover-siimalla,” Janne vinkkaa. ”Ideana on käyttää kelluvaa päätyperhoa, sekä 90-120 cm välein yhtä tai kahta painottamatonta uppoperhoa, jotka uivat pintakalvon alapuolella. Pääyperho ja kellusiima kannattelevat upoksissa olevaa litkaa, josta pyykkinarunimitys juontuu.”
Washing line -tekniikkaan perholitkan voi rakentaa vaikkapa seuraavilla periaatteilla:
Toinen kokeilun arvoinen syystekniikka on brittiläislähtöinen bung-kalastus. ”Vesien viiletessä 10-15C tietämille ongintaa muistuttava bung-tekniikka pääsee oikeuksiinsa, vaikka jotkut kyseenalaistavatkin sen täysverisenä perhokalastuksen muotona. Tehokasta se kuitenkin on,” Janne sanoo. ”Tekniikassa käytetään kelluvaa bungia indikaattorina, eli tavallaan kohoa, joka tässä tapauksessa on hyvin kelluva pintaperho. Vaikkapa CDC Caddis tai jokin muu tuuhea perho. Oleellista on, että tämä perho jaksaa kannatella sen alapuolista litkaa.”
”Kohon” alle valitaan esimeriksi egg-perhoja eli mätijäljitelmiä, matoperhoja, nymfejä, buzzereita tai aivan pienimpiä liitsejä. ”Näin saadaan perhoja pidettyä oletetussa ottisyvyydessä pidempään kuin uittamalla, sillä oletuksena kalat ruokailevat syksyllä välivedessä,” Janne perustelee tekniikan suosiota. ”Bungikalastus on ainakin itselläni hyvinkin aktiivista paikanvaihtamista, mikä muutenkin yleensä palkitsee odottelua enemmän. Bungitekniikan ohella perinteinen pinturikalastus voi olla erittäin hyvää syyskuussa, jos osuu päivän lämpimimmän hetken ruokailuikkunaan.”
Jannen syysrasiasta saattaa löytyä:
Lokakuussa kausi lähestyy loppuaan, ja tekeminen hidastuu alkukevään tapaan. Matalat lahdukat houkuttelevat kirjolohia loppukaudesta, kuten myös alkukeväästä. ”Uppoperhoja uittaessa tempo on pidettävä mahdollisimman hitaana. Kala on suorastaan härnättävä ottamaan, minkä vuoksi uitot tulee tehdä tarkasti alusta loppuun. Tyypillisesti kalat seurailevat ja tutkivat pitkään perhoja ja ottavat vasta uiton lopussa,” Janne selvittää. ”Kokemattoman kalastajan tunnistaakin siitä, että tämä aloittaa uuden heiton liian aikaisin eikä uita rantaan asti. Perho on jo ilmassa ennen kuin paras otti-ikkuna on saavutettu.”
Lokakuun vaihtuessa marraskuuhun on seisovan perhokalastuskausi siis kestänyt parhaimmillaan yli puoli vuotta – eli huomattavasti pidempään, kuin pääsemme virtavesistä nauttimaan. ”Seisoviin vesiin keskittynyt kalastaja on myös päässyt kalastamaan monipuolisesti erilaisilla tekniikoilla ja perhoilla seuratessaan vuoden kiertoa ja tavoitellessaan eri tavoin käyttäytyviä kaloja. Osan kaudesta vieläpä omassa rauhassaan, kun suurin kalastuspaine ohjautuu virtavesiin,” Janne pohtii järvikalastuksen tuomia ulottuvuuksia harrastukseen.
Alkuun pääsee hyvin millä tahansa #5-7 luokan setillä ja kelluvalla siimalla. Mikäli hommaan hurahtaa, suosittelee Janne noin #7 luokan 10’ vapaa, ja eri tekniikoihin varta vasten tarkoitettuja siimoja. Ainakin pitkäkartioinen, hyvin rullattava ja takaheitettävä kellusiima pintureille, pari erinopeuksista inter- tai kärkiuppoavaa siimaa liitseille ja uppoperhoille, sekä lasikärkinen hover-siima washing line -tekniikalle. Perhot voi sitoa tai hankkia Jannen vinkkejä inspiraationa käyttäen, tai napata esimerkiksi valmiin valikoiman järvikalastusperhoja.
Superflies on Suomen perhokalastusmaajoukkueen pitkäaikainen tukija. Maajoukkue on räätälöinyt mallistoomme omia luottoperhojaan, joilla me pidämme heidän perhorasiansa täynnä matkalla Puolan EM-kisoihin ja muihin kilpailuihin. Nyt sinullakin on siis mahdollisuus kalastaa samoilla perhoilla, kun maailman huiput!
