Olemme muuttamassa varastoa, joten kauppa on tilapäisesti suljettu. Otamme tilauksia vastaan jälleen lokakuussa.
10-06-2024
Taimenen perhokalastus Pohjois-Norjan tai -Ruotsin tunturijoilla on monen taimenpummin kauden kohokohtia, eikä syyttä. Finnmarkille ominaiset sakeat ”pupa-hätsit” ja kauniit, kookkaat luonnonkalat tekevät kalastuksesta yllättävänkin erilaista kuin Keski-Suomen koskilla. Unohtamatta tietysti helposti yli puolimetrisiksi venyviä harjuksia. Millä eväillä vaikkapa Kautokeinon suuntaan preppaavan tulisi sitten varautua matkaan? Perhokalastusmaajoukkue avasi Juho Strandmanin johdolla kokemuksiaan ja perhovinkkejään, joista voi olla hyötyä valmistautumisessa!
Teksti: Antti Kalske
Kuvat: Juho Strandman, Janne Heikkinen
Vaikka Juho Strandman tunnetaan parhaiten kovana kilpaperhokalastajana ja Suomen perhokalastusmaajoukkueen jäsenenä, hän on ehtinyt kiertää taimenen ja harjuksen perässä aktiivisesti myös Pohjoisia kalavesiä. Ruotsin Lappi on tullut tutuksi, mutta erityisesti reissut ovat painottuneet Norjaan Finnmarkin taimen- ja harjuskeskittymiin. Skoganvarre, Kautokeino ja Masijoki tulevat monella ensimmäisenä mieleen tällaisista puhuttaessa, mutta Juhon mukaan ympäri Finnmarkia löytyy loputtomasti muitakin mahdollisuuksia seikkailumieliselle perhokalastajalle.
Reissuista on tarttunut mukaan paitsi hienoja kaloja ja muistoja, myös ennen kaikkea oppeja näillä leveyspiireillä onnistumiseen. Mikään itsestäänselvyys se ei nimittäin ole, vaikka monella saattaa olla mielikuva melkoisesta tykityksestä, jossa neitseellisten vesien asukit ahmivat kaikkea eteen sattuvaa. Joskus näinkin, mutta todellisuudessa ainakin isompien kalojen saaminen voi olla yllättävänkin haastavaa. Siksipä tenttasimme Juholta tärkeimpiä vinkkejä, jotka kannattaa huomioida pohjoisen taimen- ja harjusreissulla.
Pohjoisen kalastuskausi on lyhyt ja intensiivinen: kesäkuussa joet ovat vielä tulvakorkeuksilla, joten silloin kalastus ei välttämättä ole mielekästä tai olosuhteet ainakin varsin epävarmoja ja haastavia. ”Kauden varsinaisesti alkaessa heinäkuussa kalat ovat hyvin päiväaktiivisia. Yöttömässä yössä voi olla melkeinpä vuorokauden ympäri erittäin laadukasta kalastusta, ja tuolloin myös pääsee kalastamaan monipuolisesti erilaisilla tekniikoilla pitkin päivää,” Juho kertoo. ”Päiväkalastus on pitkälti nymfaamista, mutta myös pinturit voivat olla silloin tehokkaita. Illan hämärtyessä kannattaa kokeilla streamereitä ennen yön pupa-hätsejä. Niiden alkaessa kannattaa puolestaan keskittyä puhtaasti pupakalastukseen.”
Elokuulle mentäessä aktiivisuuteen tulee selkeä muutos pupa-hätsien – eli vesiperhosten pupien kuoriutumisten – roolin korostuessa entisestään. ”Loppukautta kohden etenkin taimenen käytös muuttuu selvästi ja se tuntuu liikkuvan huonommin päivällä. Harjuksen voi tavoittaa tällöin todennäköisemmin myös keskellä päivää. Taimenen kalastus painottuukin tällöin yhä vahvemmin pimeään ja silloin tapahtuviin pupahätseihin, joita kannattaa etsiä esimerkiksi kosken loppuliu’uista, niskoilta ja isoista peileistä. Etsitään siis pintovia kaloja ja keskitetään kalastus niihin,” Juho jatkaa.
Mistä sitten lähteä etsimään omaa unelmien pupapeiliä? Jos takuuvarmoja pohjoisen ottipaikkoja ei vielä ole tiedossa, niistä voi tehdä tiedustelua jo etukäteen vaikkapa netin karttapalveluista. ”Kaikkien tuntemia hyviä hyviä alueita on helpohkoa löytää pienellä googlailulla, mutta niissä voi sesonkiaikaan olla myös paljon muita kalastajia. Jos mielii löytää omia ison kalan paikkoja, niin ’isoja kaloja isossa vesistössä’ on hyvä ohjenuora. Pienimuotoisestakin voi tavoittaa ison taimenen, mutta se on todennäköisempää esimerkiksi isojen suvantojärvien välisillä koskialueilla. Kannattaa siis tutkailla, missä voisi olla suuremman kokoluokan kalalle soveltuvaa ravintoa tarjoavia elinympäristöjä,” Juho vinkkaa.
Reissussa pärjää mainiosti samantyyppisillä välineillä kuin missä tahansa kotimaan koskikohteessa. Juholla on tyypillisesti reissussa mukana pari erityyppistä settiä, jotka mahdollistavat nopean vaihdon eri tekniikoiden välillä pitkin päivää. ”Päiväkalastus on omalta osaltani pitkälti ranskalaistyyppisellä, pelkällä perukkeella tapahtuvaa nymfausta, eli vapaata uittoa ylävirtaan. Indikaattorisiiman alla olevassa nymfirigissä on yleensä kaksi perhoa kiinni,” Juho paljastaa ehkä kisakalastajalle vähemmän yllättävän valinnan. ”Illan ja yön streamer- ja pupakalastusta silmällä pitäen noin #6-luokan vapa on mielestäni sopiva. Sillä jaksaa lingota streameritkin vähän pidemmälle ja toisaalta siitä löytyy voimaa isommankin kalan käskyttämiseen.”
Ehkä yllättäen kalastus voi olla kaikkein haastavinta silloin, kun pintomisia näkyy runsaasti ja kalat ruokailevat aktiivisesti. ”Jos hyönteisten kuoriutumisia ei juuri ole käynnissä, taimen ottaa yleensä melko helposti. Pohjoisen taimenet ovat pienemmän kalastuspaineen alla ja usein vähemmän valikoivia ruokansa suhteen. Siksi perhon kokoa ei myöskään yleensä tarvitse pienentää älyttömästi,” Juo kuvailee kalastuksen luonnetta. ”Vastaavasti kun ilma on sakeana valtavan pupahätsin aikana, on pintovat kalat helppo paikallistaa, mutta erittäin haastavaa saada kiinnostumaan. Ravinnosta on runsaudenpulaa, ja oma perho pitää ennemmin saada poikkeamaan massasta kuin hukkumaan sinne sekaan.”
Massasta erottumista voi hakea muuttamalla aktiivisesti uittotekniikkaa, jolloin oma perho liikkuu eri tavalla kuin vapaasti virran mukana tai luonnollisesti kohti pintaa liikkuva ravinto. ”Helpoimmillaan uitto tapahtuu poikkivirran heitolla, jonka jälkeen annetaan virran tehdä siimapussi joka viistättää perhoa. Välillä kannattaa virran mukaan myös stripata nopeammin tai hidastaa uittoa,” Juho kuvailee. Ylipäätään hän kehottaa tekemään toistoja paikallistetulle kalalle tai muuten potentiaaliselle poterolle silloin, kun otti on tiukassa. ”Otin saaminen voi vaatia useita tarkkoja uittoja juuri oikeasta kohtaa. Toinen vinkki on reilusti suurentaa perhon kokoa, mikä auttaa erottumaan tasakokoisesta massasta. Jos kuoriutuva hyönteinen on noin #14 perhon kokoinen, kokeile #8 tai #10 kokoa siiman päässä sen sijaan että pienentäisit kokoa entisestään.”
Entä sitten perhorasian sisältö? Juho listasi tietysti myös suosikkiperhonsa Pohjoisen taimen- ja harjuskalastukseen. Samoja perhoja hän on käyttänyt harjuksen ja taimenen sekakalastukseen Ruotsin Lapissa, mutta ennen kaikkea setti on mietitty taimenen kalastukseen Norjan Finnmarkissa. Joissain tunnetuissa kohteissa, kuten Kautokeinoelvan putousten yläpuolella harjusta ei tavata ollenkaan, mutta siellä missä harjusta esiintyy, toimivat samat nymfit, pinturit ja pupat erinomaisesti myös sille. Juho listasi seuraavat 8 tärkeintä perhoa tai perhotyyppiä reissuun:
1. Vihreä Surffipupa – erikoisperho nimenomaan pupakalastukseen. Pinnassa viistätetty Surffipupa erottuu massasta ja on hauska kalastaa. #8 kokokaan ei ole liioittelua, kun pyrkimyksenä on erottua massasta pupahätsien aikaan. Sama perho on toiminut myös pinkkinä harjukselle.
2. Musta Kostaja – tai jokin muu musta 5-10 cm streamer yökalastukseen. Joskus painottaminen ja pintavirtauksen alle saaminen on tuonut hyviä tuloksia, eli mukaan kannattaa varata joko ”mustikoita” perukkeeseen kiinnitettäväksi tai painotettuja perhoja, kuten kuulapäinen musta zonker.
3. Supertinseli esimerkiksi hopeisena tai kultaisena. Koot voivat olla varsin maltillisia 5:sta maksimissaan 10 senttiin. Toisin kuin Keski-Suomessa, Pohjoisen vesistä puuttuu salakka ja särki taimenen ruokalistalta, joten saaliskalat ovat kooltaan pieniä mutuja tai siianpoikasia. Isoille, 15-20 cm tinseleille ei siis ole samalla tavalla tilausta.
4. Pinkki Squirmy Wormy – suorastaan ylivoimainen perho päiväkalastukseen sekä harjukselle että taimenelle. Muutama matoperho rasiassa yleensä varmistaa, ettei ainakaan tarvitse jäädä ilman ruokakalaa!
5. Vihreä liimalarva, Pietun pupa – tai jokin muu vihreä suosikkilarvasi koossa #10-12. Tämäkin on takuuvarma päiväkalastukseen ranskalaisperukkeella.
6. Orange Tag – pinkki kuula harjukselle ja hopea taimenelle. Kuulan paino kannattaa optimoida virran voimakkuuden ja kalastettavan paikan syvyyden mukaan. Erittäin tehokas jokapaikan nymfi päiväkalastuksessa osana nymfilitkaa.
7. Parachute Adams – tai muu harmaa päivänkorento. Päikkäri ja vesiperhonen ovat tärkeimmät jäljiteltävät hyönteiset päiväkalastukseen, jos siinä haluaa suosia pintaperhokalastusta tai vaikka dry dropper -tekniikkaa, jossa ranskalaisperukkeen ylemmäksi perhoksi valitaan pinturi.
8. Parachute Caddis – pakollinen pinturi tännekin. Kilpakalastajan valinta voisi olla maajoukkueen suunnittelema väkäsetön versio, jossa on myös helposti seurattava indikaattoriväri siivessä.
Voit tuunata näiden tärppien pohjalta oman taimensetin, tai napata valmiin Lapin taimenperhot à la perhomaajoukkue -kokoelman.
Superflies on Suomen perhokalastusmaajoukkueen pitkäaikainen sponsori – jo MM-kultavuodesta 2021 asti. Maajoukkue on räätälöinyt mallistoomme omia suosikkiperhojaan, joilla me pidämme heidän perhorasiansa täynnä matkalla Puolan EM-kisoihin ja muihin kilpailuihin. Nyt sinullakin on siis mahdollisuus kalastaa samoilla perhoilla, kun maailman huiput!
