12-07-2021
Kuolan niemimaan joet Venäjällä tunnetaan lohen ohella villin taimenen perhokalastuksellisena paratiisina. Mikä parasta, jokia löytyy joka makuun ja tyyliin: kovien virtojen pocket-kalastuksesta rauhallisempiin, nivamaisiin latvavesiin. Molemmissa on puolensa. Jälkimmäisestä hyvänä esimerkkinä toimivat Kharlovkan yläosat, joista Suomen perhokalastusmaajoukkueen Pietari ”Pietu” Sipposella on erityisen lämpimpiä muistoja. Pääsimme jututtamaan Pietua Kharlovkan tarinoista ja ylipäätään onnistumisen saloista tällaisissa hidasvirtaisissa taimenvesissä.
Teksti: Antti Kalske
Kuvat: Pietari Sipponen
“Ensinnäkin jättäisin melkeinpä nymfikepin suosiolla kotiin.” Menestyneen kilpakalastajan suusta kommentti voi alkuun kuulostaa yllättävältä, mutta Kharlovkan latvojen luonteen huomioiden varsin loogiselta. Suvannot ja kiireettömästi virtailevat nivat vuorottelevat toisiaan tasaisesti, vain muutaman koskentapaisen häiritessä rauhaa. Kharlovka jos jokin on kuin luotu pintaperholle.
Kharlovkaan reissua suunnittelevien kannattaa tietenkin erityisesti syynätä Pietari Sipposen kokemukset alueelta, mutta vastaavia laajoista, hidasvirtaisista pooleista koostuvia jokia löytyy tietysti paljon muitakin. Vinkkejä kannattaa soveltaa myös niihin – tai vain ottaa haltuun Pietun suosikkiperhoja.
Mikäli haluaa keskittyä nimenomaan ison taimenen pinturointiin, Kharlovka tarjoaa tähän erinomaiset mahdollisuudet. ”Ensimmäinen reissumme oli käytännössä pelkkää pinturointia. Saamistamme yli 50 cm kaloista noin puolet oli saman tien myös yli 60 cm, eivätkä 70-80 cm pituisetkaan olleet harvinaisuuksia,” Pietu kuvailee. ”Vaikkapa Varzinalla löytynee enemmän määrää, mutta laadun tai ainakin keskikoon suhteen Kharlovkaa on vaikea päihittää.”
Havainnot joentörmältä tarjoavat mahdollisia selityksiä sekä kalojen koolle, että pintaperhojen tehokkuudelle. ”Vesiperhosia ja päivänkorentoja on todella runsaasti. Varsinkin vesiperhosten hätsit ovat parhaimmillaan aivan jäätäviä,” Pietu jatkaa. ”Kalat eivät joudu ainakaan näkemään nälkää. Jotkut yksilöt näyttivät enemmän jalkapalloilta kuin karumpien olosuhteiden hoikistamilta asukeilta.”
Vesiperhosten hallitessa ruokalistaa Pietun luottoperhona toimii itseoikeutetusti Nyblom Caddis, eli Parachute Caddis. Hän suosii hieman isompia #10-12 kokoja, jotka soveltuvat erityisen hyvin poolien haravointiin pitkillä heitoilla ja uitoilla (toim. huom. fluorivihreällä siivellä varustettua “Hi-Viz”-mallia voi olla varsinkin kauempaa helpompi seurata). Pienempiäkin voi toki käyttää hyvällä menestyksellä. Päikkärihätsien sattuessa kohdalle hän sitoo puolestaan Parachute Adamsin siiman päähän, vaikkapa koossa #12-14.
Kharlovkalle ominainen hidasvirtaisuus yhdistettynä tuulialttiuteen tuo omat erityispiirteensä kalastukseen. “Hidasvirtaisilla ja laajoilla niskoilla kalojen luokse ei oikein voi kahlata. Siksi usein tarvitaankin pitkiä heittoja poolien tehokkaaseen haravointiin,” Pietu kertoo. ”Toisaalta tyypillisesti myös tuulee kovaa, mikä ohjaa välinevalintaa astetta raskaampaan suuntaan. Pinturointiin sopiikin parhaiten mielestäni #5 tai jopa #6 luokan välineet.”
Joskus sekään ei yksinkertaisesti riitä.
Arktisella tundralla olosuhteet vaihtelevat nopeasti – pintaperholla kalastaminen käy välillä yksinkertaisesti mahdottomaksi. Pietu muistelee yhtä heinäkuun puolivälin reissua, jossa myrskylukemiin yltynyt tuuli paitsi nostatti vaahtopäitä pienessä suvannossa, myös tehokkaasti esti minkäänlaisten hätsien havaitsemisen. Tällaisissa olosuhteissa on parempi tarttua suosiolla striimerikeppiin.
“Pinturivälineiden lisäksi kannattaa ehdottomasti kantaa mukana noin #7-luokkaista striimerivapaa. Striimerillä saa tarvittaessa todella tehokkaasti koluttua laajoja pooleja, ja huonolla säällä se on ainoa järkevä valinta. ”Nymfejäkin voi ja pitää olla mukana, jos kalat eivät innostu hakemaan pinnan läheltä perhoja. Mitään pelkällä perukkeella tapahtuvaa ranskalaistyylistä nymfausta en lähtisi kuitenkaan edes harkitsemaan.”
Striimereiden käytön suhteen on lausuttava varoituksen sana: Kharlovkalla on myös erittäin elinvoimainen haukikanta, joten luottoperhosta kannattaa olla useampi varakappale mukana. Hauen ohella Kharlovkan yläosissa esiintyy lähinnä taimenta ja mutua, eikä Pietun tiedon mukaan alueella ole edes nimellistä harjuskantaa. Lohikin törmää luonnollisiin nousuesteisiin selvästi alempana.
Useimmat jollain lailla mutua tai taimenenpoikasta jäljittelevät striimerit osoittautuvat siis varmasti toimiviksi. Pietun ehdoton luottoperho tähän on kultainen Supertinseli, jota hän suosittelee varaamaan mukaan 5-15 sentin pituuksissa. Pakotettuna valitsemaan vain yhden koon se olisi todennäköisesti #2, mutta variaatiota on tärkeää löytyä eri tilanteisiin. Oliivi Woolly Bugger tai liitsi ja simppujäljitelmät ovat myös tehokkaita, kun perho halutaan saada hieman syvemmälle.
Tyypillisessä koskessa ottipaikat, kuten peilit, akanvirrat ja montut ovat ehkä tietyllä tapaa helpommin paikallistettavia, kuin tasaisen rauhallisesti virtaavalla Kharlovkalla. Mitään rakettitiedettä sekään ei silti ole. ”Enimmäkseen kalastetaan nivoja, isojen kivien ympäristöjä sekä tietysti niskoja ja suvantoon johtavia loppuliukuja,” Pietu tiivistää kalastuksen luonteen.
Tämä ei välttämättä ole helpoin ympäristö hermoheikolle tartuttajalle. Ehkäpä pidempi havainnointiaika ohjaa kaloja imaisemaan veden pinnalle laskeutuneet herkkupalat jo kauempaa sen sijaan, että otit olisivat järjestään nopean agressiivisia hakuja. Tartutuksessa kannattaa siis olla malttia. “Muistan hyvin yhden heiton niskakiven viereen, jonka jälkeen pinturi imuroitiin syvyyksiin ilman näköhavaintoa kalasta. Valmistautuessani jo nopeaan ja helppoon haavitukseen, alkoi kelan jarru huutaa 68-senttisen, poikkeuksellisen paisuneen vahvan taimenen painellessa kohti suvantoa.”
Toinen mieleenpainunut tapaus toimii muistutuksena, että Kharlovkallakin kannattaa välillä vaihtaa huomioväreihin.
Päivä aloitettiin hyvännäköiseltä niskalta, jonne Pietu päätti oppaan kulmakarvojen kohottelusta huolimatta sitoa Pinkin Murkun aloitusperhoksi. Naurun säestyksellä perho nimettiin epäuskoisesti ”Hubba Bubbaksi”, mutta eipä kauaakaan, kun vauraampi taimen oli käynyt sen hakemassa. Ja perään muutama muukin. Reissun loppua kohti opaskin oli jo kääntynyt Hubba Bubba -uskovaiseksi – kannattaa siis kokeilla myös ennakkoluulottomasti erilaisia ratkaisuja.
Siispä Pinkille Murkulle vielä kunniamaininta listallamme.
Välineet: Pidä mukana kahta settiä: #5-6 pintureille ja #7 striimereille
Tekniikat: Pintaperhot, striimerit
Kalastus keskittyy: niskoille, kivien ympäristöön, loppuliukuihin
Pietun perhosuositukset:
1. Nyblom Caddis #10-12
2. Parachute Adams #12-14
3. Kultainen Supertinseli #2 (mutta varaa monipuolisesti kokoja mukaan)
4. Oliivi Woolly Bugger #8
5. Pinkki Murkku
