Kirjaudu / Luo tili Ostoskori
0

Ostoskori on tyhjä.


Keski-Suomen koskikalastuksen ABC: Jari Heikkisen striimeritaktiikat taimenelle

26-04-2021

Kisoja kiertäessään Suomen perhokalastusmaajoukkueen Jari Heikkisen kalastus painottuu nymfeihin ja pintureihin. Hän on kuitenkin kasvanut striimerikalastuksen parissa kotivesillään Keski-Suomen kuuluisilla taimenvesillä, ja tämä kuuluu edelleen suosikkikalastusmuotoihin. Pääsimme utelemaan Jarilta vinkkejä striimeritekniikoiden saloihin ja paljon muuhunkin!

Teksti: Antti Kalske
Kuvat: Jari Heikkinen

Monelle striimerikalastus on edelleen 45 asteen kulmassa heittoja alavirtaan ja muutama askel eteenpäin. Jari Heikkinen, joka oli mukana tuomassa Suomelle 4. sijaa vuoden 2019 perhokalastuksen MM-kisoista, kulkee tässä kirjaimellisesti vastavirtaan. Mutta ennen tekniikoihin takertumista muutama sana Keski-Suomen koskista, joilla Jari on niitä tehokkaasti laittanut käytäntöön.

Suomalainen ei välttämättä osaa mieltää Keski-Suomen koskia kovinkaan eksoottisiksi, mutta maailman mittakaavassa pikkukalaparvien keväiset massakerääntymiset koskiin ja niiden ympärille kehittynyt striimerikalastus ovat melko ainutlaatuisia. Jarin omat kotikosket ovat Läsäkoski ja Puuskankoski, mutta hän on lisäksi kiertänyt Rautalammin, Saarijärven ja Viitasaaren reittikoskia ahkerasti. Esimerkiksi Äyskoski, Kellankoski, Siikakoski ja legendaarinen Huopanankoski sopivat kaikki samaan kategoriaan. Erojakin paikoissa löytyy, mutta useimmat tarjoavat ainakin jossain määrin kiivasvirtaista pocket-kalastusta. Jari kalastaa samoilla streamer-tekniikoilla erittäin hyvällä menestyksellä näissä kaikissa – ja toki muuallakin.

Jari ja keskisuomalainen striimeritaimen

Kevät ja kesä painetaan aina ylävirtaan

Kevätsesonki alkaa yleensä toukokuun alussa vedenlämpöjen noustessa 6-7°C tuntumaan. Tämä merkitsee ennen kaikkea streamer-kalastuksen kulta-ajan alkua, kun pikkukalaparvet alkavat vuorotellen tekemään nousuaan koskeen. ”Särki avaa pelin, jota seuraa pian perässä muut särkikalat ja ahvenet. Todellinen kliimaksi on salakkaparvien pyhiinvaellus, joka ajoittuu veden noustessa noin 10-12°C lämpötilaan,” Jari avaa kevään rytmiä joella. “Striimerikalastus käy kuumana noin juhannukseen, jonka jälkeen aktivoituva hyönteiselämä alkaa siirtää painopistettä pikkuperhoihin.”

Kevätsesongille Jarilla on selkeä konsepti, johon hän luottaa. ”Kalastan ja liikun käytännössä vain ylävirtaan, antaen perhon uida vapaasti kelluvalla siimalla. Pidän kontaktin perhoon, mutta en elävöitä vapaata uittoa edes pienillä mausteilla. Tekniikka muistuttaa siis hyvin pitkälti ylävirtanymfaustekniikoita, mutta pintakalvossa ja pitkillä heitoilla.” Oikean uiton ja kontaktin saavuttamiseksi siimaa on tärkeää aktiivisesti korjailla, mikä takia Jari suosii pitkäkartioisia perhosiimoja.

Hän on kalastajanurallaan kokeillut kaikkea mahdollista, mm. perukkeeseen lisättävistä lyijyhauleista ja perhojen painotuksesta lähtien. Parhaat tulokset ovat kuitenkin tulleet painottamattomilla striimereillä.

Onnistuneen vapaan uiton lopputulos

Painotettakoon vielä, että Jarin kuvaama pintakalastus on tehokkaimmillaan illasta aamuun. Päiväkalastukseen pätevät muuten samat ylävirtatekniikan periaatteet, mutta perhot on usein saatava syvemmälle kalojen viettäessä siestaa. Silloin on myös melko tarkkaan tiedettävä niiden olinpaikat, jotta perhon voi uittaa passiivisten taimenien läheltä. Joskus myös aivan poikkeuksellinen ärsyke, kuten pinnassa poikkivirtaan uitettu, rajusti vettä roiskuttava Surffilauta voi laukaista tärpin – tai ainakin aktivoida kaloja. Kun perhossa on vauhtia, tulee myös hutikuteja enemmän.

”Kuulen usein sanottavan, etteivät kalat jää kunnolla kiinni pintakalvosta. Surffilauta lienee paras esimerkki tällaisesta perhosta, josta koetaan tulevan karkuutuksia. Mielestäni tämä on kuitenkin paljolti kiinni kalastustekniikasta. Poikki- tai alavirtaan siima kireällä kalastaen karkuutuksia tulee varmasti paljon, kun taas vapaasti uitettuun perhoon osuvat tärpit parantavat merkittävästi onnistumisprosentteja,” Jari taustoittaa ylävirtatekniikan toista merkittävää hyötyä.

Ensimmäinen heitto on tärkein

Pintakalvo räjähtää, tajuton mörssäri möyrähtää salakkaparven läpi ja adrenaliini virtaa suonissa. Mikä on seuraava peliliikkeesi?

Jari haluaa haastaa perhokalastajia miettimään tarkasti lähestymistään parhaisiin ottipaikkoihin, ja erityisesti havaittujen kalojen kalastamiseen. ”Saat vain yhden ensimmäisen heiton – sitä ei kannata hätiköiden sählätä. On aina todennäköisintä saada kala ottamaan, kun se ensimmäisen kerran näkee perhon. Jos se on ottaakseen.”

Siksi adrenaliiniryöpyissäkin seuraavaa peliliikettä kannattaa suunnitella harkiten.

Jarin maajoukkuekaveri Santeri Kinnunen ja taustalla tyypillisiä taimenkiviä

Mikäli ensimmäinen heitto ei kuitenkaan tuota tulosta, Jarilla tosin on muutama ässä odottamassa hihassaan. ”Aloitan siis aina vapaalla uitolla ylävirtaan. Jos olen varma, että paikalla on kala, kokeilen seuraavaksi vielä samaa paikkaa eri kulmasta poikkivirtaan. Lopuksi siirryn vielä ylävirran puolella ja roikotan perhoa alavirtaan oletetun kalan edessä. Se usein viimeistään toimii. Jos ei, on järkevämpää rauhoittaa paikka ja tulla mahdollisesti myöhemmin uudestaan, kuin takoa päättömästi poolia.”

Itse asiassa Jari usein aloittaa kalastuksensa yrittämällä paikallistaa kaloja – siis yrittämättä edes tarjota niille perhoa. ”Tulen paikalle yleensä hyvissä ajoin ennen ensimmäisen syöntipiikin alkua. Silloin on viisasta sijoittaa aikaa tiedusteluun ja yrittää selvittää, mihin kalastus kannattaa myöhemmin keskittää. Kun toiminta alkaa, tiedät tasan minne mennä, eivätkä kalat ole vielä nähneet perhoasi.”

Mutta mistä tietää, milloin “toiminta alkaa”?

Ilta pimenee ja pidot paranevat samaan tahtiin

Seuraa joen rytmiä

Jarin mielestä parasta kalastusta on tarjolla illasta aamuun. ”Mutta tämän ikkunan sisällä on useita erilaisia vaiheita ja syöntipiikkejä,” Jari painottaa. Se tarkoittaa myös unettomia öitä striimerikalastajalle. ”Taimenet aktivoituvat siinä 22 maissa, kun salakat ja muut saaliskalat alkavat nousemaan koskeen. Pikkukalat tulevat vain yöksi koskeen, ja viettävät päivät pääsääntöisesti suvannoissa ja järvissä.” Taimenet odottavat niitä usein isojen kivien tuntumassa, jotka ovat myös itsestäänselvimpiä paikkoja osoittaa heittonsa.

Kun pikkukalaa on noussut koskeen, pinta herää eloon agressiivisten taimenten mäiskiessä niiden perässä. Voisi luulla, että kalastus ei voi olla tämän parempaa. ”Oikeastaan myöhäisilta tai aikainen yö voi olla melko haastavaa kalastusta. Taimenet ovat kyllä erittäin aktiivisia, mutta perhon kanssa huomiosta kilpailee valtava määrä proteiinia. Mahdollisuus siihen, että juuri sinun perhosi valitaan tästä joukosta ei ole aina kovinkaan korkea.” Alkuyön ottipaikkoja ovat usein loppuliu’ut ja kahden kiivaan kosken väliset hieman rauhallisemmat koskiosuudet, jonne saaliskalat ensimmäiseksi kerääntyvät.

Vähässä valossa kalastaminen voi olla tehokasta, mutta asettaa kuvaamiseen omat haasteensa
Vähässä valossa kalastaminen voi olla tehokasta, mutta asettaa kuvaamiseen omat haasteensa

Jos ja kun intoa löytyy kunnon yövuoroon, kalastus vain paranee. ”Aamun alkaessa sarastaa 3-4 aikaan on usein selkeä syöntipiikki. Toinen vastaava ikkuna avautuu vielä noin 7 aikaan aamulla auringon jo kunnolla paistaessa.” Syöntipiikeille on myös hyvinkin looginen selitys. ”Aamua kohti illalla koskeen nousseet pikkukalaparvet alkavat poistua sieltä. Taimenet ovat edelleen ruokailumoodissa, mutta saaliskalaa on huomattavasti vähemmän kilpailemassa huomiosta striimerisi kanssa.”

Entä ne perhot?

Jarilla on muutama selkeä suosikkimalli, joita hän käyttää useassa eri koossa. Surffilauta on tietenkin ehdoton ykkösketjun jäsen, jolla kalastaminen on myös todella jännittävää. ”Kalastan 5-15 senttisillä Surffilaudoilla. Hopea ja musta ovat kaksi luottoväriäni, koukkukoon ollessa keskimäärin #2,” hän paljastaa. ”Heitä Surffilautaa ylävirtaan ja pidä tuntuma vapaalla uitolla. Todennäköisesti se tuottaa jonkinlaisen reaktion – vähintään saat kalan paljastamaan olinpaikkansa.”

Sama koskee toista suosikkimallia Supertinseliä. ”Kultainen Supertinseli on jonkunlaisessa kulttimaineessa Keski-Suomessa. Se sopii erittäin hyvin hieman humuksiseen veden väriin,” Jari kertoo ja lisää, että monella on suoranainen viha-rakkaussuhde kyseiseen perhoon. Vähän siis kuten mustaan liitsiin, matoperhoon tai lohestajilla Francekseen. ”Oma valintani on kuitenkin usein hopea, mutta myös musta ja kulta-oranssi kuuluvat luottoväreihini. Koot vaihtelevat #2-6 välillä.”

Lisäksi Jari suosittelee pitämään rasiassa ahvenimitaatiota ja “jotain mustaa”. Paljon muuta ei sitten tarvitakaan striimerikaudelle. Juhannuksen jälkeenkin striimerit voivat olla todella tehokkaita, mutta hänen mielestään ne toimivat paremmin alkukaudesta. Mitä useammin kalat ovat perhoja nähneet, sitä enemmän ne menettävät tehoaan. Lisäksi aktivoituva hyönteiselämä ohjaa kalastajaa valitsemaan pintureita ja nymfejä kesän edetessä.

Samaan hengenvetoon on todettava, että lukuisat elokuun nousutaimenet ovat haksahtaneet nimenomaan striimeriin – usein tummaan sellaiseen. Pienennä kokoa loppukesää kohti, ja pidä tiukasti kiinni vavasta…

Jarin vinkit pähkinänkuoressa

Välineet: 9’ #6 vapa, kelluva WF-siima pitkällä kartiolla ja noin 8’, hieman vapaa lyhyempi 0,40 mm vahvuinen peruke. Jari rakentaa perukkeen 0,50 ja 0,45 mm. pätkistä ja lisää väliin tippet ringin ennen viimeistä 0,40 pätkää. Tyypillisellä 10’ #7 striimerikepilläkin pärjää, mutta pusikkoisilla rannoilla lyhyempi vapa on usein kätevämpi.
Ajankohta: Toukokuun alusta juhannukseen.
Kalastus keskittyy: Illasta erityisesti loppuliukuihin, kivien ympäristöihin ja paikallistettuihin kaloihin
Perhovinkit (5-15 cm, #2-6 koukuissa):

1. Surffilauta hopea
2. Surffilauta musta
3. Supertinseli hopea
4. Supertinseli musta
5. Supertinseli kulta-oranssi “pornotinseli”
+ Ahven-imitaatio (Jari itse kalastaa nykyään Spuddlerilla, mutta toinen hyvä valinta on esim. Ahven Muddler)


More news