29-04-2026
Kudunjälkeinen aika voi olla yksi hauen perhokalastuskauden palkitsevimmista jaksoista. Mitkä ovat onnistumisen avaimet Suomen saaristossa? Tässä oppaassa pureudutaan yhteen hauen perhokalastuskauden kohokohdista — aikaan, jota leimaavat lämpenevät kelit ja suurten, nälkäisten haukien aggressiiviset tärpit. Tässä artikkelissa koitamme lyhesti vastata näihin kolmeen kysymykseen: missä kalastaa, miten kalastaa ja millaisilla haukiperhoilla kannattaa kalastaa.
Teksti: Jari Koski
Kuvat: Jari Koski, Sami Passoja, Mika Oraluoma
Pidän parhaillaan ansaittua taukoa hauen perhokalastuksesta vietettyäni monta viikkoa isojen, kutua odottavien mammojen perässä. Nyt on aika antaa kaloille hetki hengähdystaukoa ja rauha hoitaa hommansa. Samalla on täydellinen hetki tehdä huoltoa kalastusvälineille, täydentää perhorasioita haukiperhoilla ja varmistaa, että kaikki on valmiina, kun kalastus jälleen jatkuu. Tämä tauko antaa myös minulle mahdollisuuden jakaa muutamia omia vinkkejäni ja havaintojani tämän lajin parista.
Kudun jälkeinen jakso on hauen perhokalastusvuodessa verrattain pitkä ja usein myös erittäin antoisa ajanjakso. Silloin jätämme kylmän veden taktiikat ja perhot odottamaan syksyn kylmiä kelejä ja alamme lähestyä kalastusta hieman eri tavalla. Käyn tässä artikkelissa ensin läpi muutamia omia toimintatapojani ja havaintojani, ennen kuin siirrytään varsinaiseen pääruokaan, eli niihin haukiperhoihin, joihin itse luotan tässä vaiheessa kautta.
P.S. Vaikka kirjoitan tämän artikkelin Saaristomeri mielessäni, nämä samat taktiikat toimivat lähes kaikkialla. Kannattaa siis rohkeasti kokeilla niitä riippumatta siitä, missä päin kalastat.
Missä kalastaa:
Tähän aikaan vuodesta keskityn yleensä kolmeen erityyppiseen alueeseen.
Ensimmäisenä ovat kutualueiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevat vedet. Matalat suojaiset lahdenpohjukat lämpenevät nopeasti, ja jos niissä liikkuu kutevaa särkeä, lahnaa tai muuta hauen ravintokalaa – voivat nämä alueet tarjota todella intensiivistä ja parhaimmillaan poikkeuksellisen vauhdikasta hauen perhokalastusta kelluvalla siimalla. Kannattaa olla valmis kalastamaan aivan matalimmissa vesissä. Avain onneen on löytää ne alueet, joihin syöttikalat kerääntyvät.
Toinen aluetyyppi ovat jyrkemmät ja syvemmät, tuulikaislat, joita löytyy usein kutulahtien ulkopuolelta lähempää avointa ja syvää vettä. Näillä paikoilla upposiima sekä usein hieman nopeammin uppoavat perhot ovat avainasemassa. Kuten ensimmäisessäkin aluetyypissä, menestyksen ratkaisee se, löydätkö alueet, joihin syöttikala pakkautuu suuriksi parviksi.
Kolmas ja oma suosikkini ovat suojaisat lahdet, joista on vain kapea yhteys ympäröiviin syvempiin vesialueisiin. Tällaiset alueet lämpenevät nopeasti, eikä niihin tule yhtä helposti ympäröivien alueiden kylmiä vesimassoja sisäänsä kuten avoimemmat lahdet. Juuri tällaisilla vesillä voi päästä nauttimaan erinomaisesta matalan veden kellusiimakalastuksesta, mutta myös loistavasta upposiimakalastuksesta lahden avoimemmilla reuna-alueilla – erityisesti silloin, kun pohjaan alkaa nousta ensimmäinen tuore kasvillisuus.
Miten kalastaa:
Tämän ajankohdan hienous on siinä, että voit kalastaa huomattavasti aggressiivisemmalla otteella kuin ennen kutua. Saat vihdoin jättää taaksesi ne – suoraan sanottuna – välillä melko puuduttavat esikutukauden taktiikat ja alkaa oikeasti uittamaan perhoja, eikä vain istua paikallaan odottamassa tärppiä.
Veden lämmetessä haukiperhoja kannattaa alkaa uittaa selvästi aktiivisemmin. Oma luottorytmini on strip, strip, strip, pieni tauko, strip, strip, pidempi tauko – rytmitys, joka toimii poikkeuksellisen hyvin. Vaikka perhoja kannattaakin uittaa nopeammin, taukoja ei pidä koskaan unohtaa. Usein juuri pysäytys on se juttu, joka saa hauen iskemään.
Veden lämpötilan noustessa perhoa kannattaa alkaa tarjoamaan hieman kauempana kaislan reunasta. Monille hyville haukikaisloille alkaa kauden edetessä kehittyä juuri oikeanlaista kasvillisuutta varsinaisen kaislikon ulkopuolelle ja hauet siirtyvät vähitellen näille alueille. Vesi on siellä usein hapekkaampaa, ja pohjakasvillisuus kerää runsaasti syöttikalaa – juuri sitä, mitä aktiivisesti ruokailevat hauet etsivät.
Parhaat perhot tähän ajankohtaan:
Kudunjälkeisen kauden alkaessa jätän itse taakseni aikaisen kevään ja myöhäissyksyn ylisuuret haukiperhot ja vaihdan pääosin hieman pienempiin malleihin. Oma kokemukseni on, että pienempi profiili yhdistettynä eläväiseen ja dynaamiseen uintiin toimii tässä vaiheessa kautta erinomaisesti. Myös värimaailma saa muuttua luonnollisemmaksi ja sävyiltään hillitymmäksi. Haukiperhot kuten Hollow Tinsel Deceiver ja Skitmört toimivat erinomaisesti ns. standardioptioina ja perhot kuten Pike Jig ja Pike Jig Dragontail toimittavat loistavasti dynaamisemman perhon roolia.
Sekä perinteisemmät mallit, että eläväisemmin liikkuvat, dynaamisemmat perhot toimivat erinomaisesti riippumatta siitä, millaisella siimalla kalastat. Itse tykkään vaihdella lähestymistapaa: kalastan usein perinteisemmillä haukiperhoilla upposiiman kanssa, kun taas dynaamisemmat jigityyliset mallit pääsevät useimmiten käyttöön kellusiiman kanssa.
On kuitenkin tilanteita, joissa juuri jigiperhot ovat ylivoimainen valinta myös upposiimakalastuksessa. Hyviä esimerkkejä ovat jyrkät penkat, voimakkaasti virtaavat alueet tai paikat, joissa kasvillisuutta on runsaasti ja perhoa täytyy kalastaa koukun kärki ylöspäin, jotta se kulkee puhtaasti. Olennaista on tarjota kaloille houkuttelevan näköistä purtavaa oikeassa uintisyvyydessä ja uittaa perhoa hieman aktiivisemmalla rytmillä.
Veden lämmetessä hauet reagoivat yhä herkemmin liikkeeseen. Kun lämpöä kertyy lisää, mukaan kannattaa ottaa myös muutama niin sanottu mixed bag -perho. Tarkoitan tällä hieman pienempiä perhoja, jotka toimivat usealle lajille – esimerkiksi ahvenelle ja kuhalle, mutta ovat samalla myös erinomaisia lämpimän veden haukiperhoja. Perhot kuten Perch Clouser Medium, Peacock Bass Clouser, Flashy Jig Fly, ja vanha kunnon Lefty’s Deceiver. Nämä pienemmät perhot voivat pelastaa monta vaikeaa kalapäivää.
Siinäpä kaikki tällä kertaa. Pysy kuulolla – palaan pian uuden artikkelin merkeissä!
